Snigel Blogi

Täällä taas. Alla satunnaisia juttuja vuoden 2010 kevätrekitouhuista.

7.5.2010

Saapuminen

Training camp vuosimallia 2010 muistuttaa ulkoisilta olosuhteiltaan suuresti vuoden 2004 ja 2006 vastaavia. Osallistujajoukko on identtinen, mutta paljon vanhempi ja huonokuntoisempi. Myös paikka on jo tuttu Alcudian ympäristö Mallorcalla. Uudistuskykymme osoittaaksemme valitsimme Alcudian rannikon välittömssä, merikin pilkottaa, läheisyydessä olevan Paraiso hotellin. Vanha kunnon Viva Sunrise sai siis väistyä uuden vuosikymmenen alkaessa.

Saapuminen meni totutusti seuramatkanjärjestäjän lennolla nukkuen. Ennen aamuviittä suoritettavat matkaan lähdöt eivät ei ole inhimillisiä, mutta suoriuduttavissa. Ei kyllä harmittanyt yhtään, että maksulliset aamukahvit ja aamupalat tuli ohitettua kuorsaten.

Palman kentältä bussi kuljetti matkalaiset vajaassa tunnissa hotellille, josta saimme mukavan nurkkahuoneen itsellemme ja fillareille, jotka vielä tässä vaiheesa oli hakematta. Hotellin taso ja ilme oli taattua lähes 3 tähden aurinkorannikkotasoa, mikä riiittää meille ihan hyvin. Sängyt, jääkaappi, suiku ja tilaa fillareille kuitenkin löytyy, joten kaikki tarpeellinen on huomioitu.

Fillareita siis hakemaan, jotta päästään asiaan, mistäpä muualtakaan kuin Hürzelerin Maxilta. Pilvisessä, tuulisessa ja viileähkössä säässä suoritetun kävelysiirtymän jälkeen huomasimme Herra Hoon putiikin siirtyneen taasen uuteen paikkaan. Paikka oli hyvä, mutta putiikki oli kiinni. Pitivät siestaa aina neljään asti, joten meille tuli pakollinen parin tunnin tauko.

Heti neljältä olimme oven takana hakemassa fillareita. Tänä vuonna valikoimasta löytyi Cuben alu-runkoinen hiilikuituhaarukalla varustetutu filot. Ultegran uudella setillä varustettuna rattaita löytyi edestä 3 zipaletta 30-53 välillä ja takana  perus 10-lehtinen. Näillä pitäisi huonokuntoisenkin päästä mäkeä ylös.

Ensimmäinen lenkki

Fillareiden kanssa hotellille, ajokamojen vaihto ja tielle. Suuntana Port Pollenca, josta ylös Formentorin tien ensimmäiselle näköalapaikalle, jonne tulee kiipeämistä vajaa kolmesataa metriä. Ihan hyvä lämmittely siis. Varsinkin, kun takaisinpäin pääsee lämmittelemään myös mäenlaskua. Nousu ei tuntunut pahalta, mutta asfaltin kunto oli heikko tai surkea, joka konkretisoitui paluulaskussa, kun stongaan kiinnittämäni kamerasysteemi vispasi itsensä ojan puolelle. Kiinikkeet poikki ja kotelossa damagea, mutta onneksi laite ei mennyt totaalisen särki. Alamäen jälkeen vielä kohti Pollencan kylää, jossa oluet ja sitten enää reilu 10km hotellille. Keli oli viileähkö ja tuuli teki ajamisesta ajoittain varsin tahmeaa, mutta tästä on hyvä jatkaa.

Toinen päivä 8.5.2010

Tänään oli tarkoitus lähteä jo oikeasti ajamaan ja lähdimmekin. Sa Pobla, Campanet ja sieltä ylös kohti tuttuataukokahvilaa, jonka tällä kertaa ohitimme ja jatkoimme vielä hieman ylös kohti Sa Calobran risteystä. Tankkasimme matkalla Mallorcalaisen leipäkeiton, joka osoittautui kaalipadaksi. Sillä ja kinkku-juustoleivällä jaksoimme kutakuinkin loppumatkan. Ensimmäinen kiipeämisurakka päättyi n. 9 km ennen Sa Calobraa, josta tuo maanmainio mäki alkoi. Onneksi kamerasysteemi ei ollut totaalisen rikki ja sen sai tuunattua vielä kypärään kiinni, joten mäkipätkä tuli ikuistettua viideolle, joka juutuubistakin löytyy (hakusanalla: Snigel Speed). Aivan loistavaa laskua taas lähes 15 minuuttia. Tällä kertaa edessä ei ollut busseja tai muitakaan hidasteita, vaan mäestä pääsi nauttimaan omaan vapaaseen tahtiin. Nam.

Snigel’s @ Sa Calobra

Alhaalla rannassa nautimme mansikkatortun ja kahvit, jonka jälkeen olikin aika suorittaa mäki toisinpäin. Nyt alkoi näkyä ja tuntua vähäiset treenikilometrit ennen lähtöä. Nouseminen oli _todella hidasta_ ja sain kulutettua nousuun kaikkiaan vähän yli tunnin. Tero oli huipulla jo lähes vartin aiemmin. Ei vaan jaksanu, vaikkei mihinkään sattunu tai muutenkaan ahdistanut. Ei vaan kulkenut.

Ylös kuitenkin päästiin ja sitten olikin enimmäkseen alamäkeä kohti Port Pollensaa. Toki siihen reilu 30km matkalla muutama sata metriä tuli nousuakin, mutta enimmäkseen mentiin alaspäin. Vastatuuli teki laskustakin hieman tahmeaa ja ennen niin vauhdikkaissa mäissä nopeudet jäivät vaihdikkaissakin pätkissä hieman alle 60km/h paitsi jos innostui oikein polkemaan.

Port Pollensassa vakipaikkaan oluelle ja latautumaan viimeiseen 10km palautteluun takaisin hotellille. Niin oli päivän lenkki suoritettu. Matkaa kertyi 120km ja nousua tuli yli 2km, joka ei tuntunut pahalle, mutta ei hyvällekään.

Palauttelu suoritettiin T-luupihvillä, joka toimikin yllättävän hyvin. Safka oli täkäläiseksi varsin siedettävää ja vatsa tuli mukavasti täyteen. Hyvä niin.

Sunnuntai 9.5.2010

Eilisen kiipeäminen oli tyhjentänyt miehet ja mielet, niin ettei oikein jaksanu ajatella ajamista tai paikkaa mihin ajaisi. Niinpä päädyimme ajamaan palauttelevan tasamaalenkin Arta:an.

Polkeminen oli eilisen jälkeen tahmeata jo muutenkin ja jo eilen tutuksi tullut vastatuuli oli kaverinamme tänäänkin ja rauhoitti menoamme entisestään.  Tie oli enimmäkseen suoraa ja maisemallisesti kohtuu tylsää.  Mutta tulipa ajettua. Parinkymmenen kilometrin jälkeen vauhti alkoi hidastua entisestään ja vaikkei mäki näyttänyt jyrkältä pistimme hidastumisen mäen piikkiin, sillä omat jalat toimivat kuitenkin edelleen ihan kohtuullisesti, tai ei ainakaan yhtään lähtötilannetta huonommin. Mitä nyt Teron polvi kipuili ja jäyti edelleen, mutta sitä se oli tehnyt koko matkan jo eilisestä asti. (Ibuprofeinaa sisäisesti ja ulkoisesti siihen). Mäki muuttui onneksi jo 8km jälkeen alamäeksi ja edessä olikin lasku Artaan, jossa ajelimme kaupungin läpi ja nousimme kukkulalla olevalle vanhalle linnoitukselle tai vastaavalle, jossa ansaitut kolajuomat nautimme. Paluu takaisin oli samaa reittiä ja ajatuksissa oli tappavan tylsät vastatuulipätkät, jotka hinkkasimme 15km/h keskinopeudella tullessamme. Minkäs teet, takaisin oli ajettava. Huomasimme erittäin positiiviseksi yllätykseksemme tuulen olevan nyt myötäinen ja varsin voimakas. Alun pikku nousu ei tuntunut juuri missään ja se loivahko ylämäki, joka tullessa ahdisti olikin muuttunut 8km alamäeksi, jossa vauhdit nousi reilusti yli 60km/h polkematta ja pienellä vauhdinotolla maksimit oli jossain 76km/h nopeuksissa. Tulipa ajettua muutama kilometri alle minuutin. Nice.  Mäen jälkeenkin seuraavat reilu 10km tultiin reilusti yli 40km/h keskinopeudella. Tälläista herkkua ei kovin usein pääse kokemaan edes M-J:n peesissä. Hetkittäin oli ihan pyöräilijäolo. Tältä sen pitääkin tuntua.

Emme malttaneet pysähtyä hotellille, vaan ajelimme Alcudian satamaan asti, jossa nautimme ensimmäiset palauttavat juomat ja hetken fiilistelimme muutenkin.

Päivä ajolle tuli matkaa n. 70km ja tasamaa lenkille ihan kohtuulliset reilu 500m nousuakin.

Sitten hotellille, suihkuun ja tankkaamaan. Tankkaus tapahtui tänään saaren toistaiseksi parhaassa ravintolassa, jossa olemme vierailleet. La Traviata oli oikeasti hyvä ravintola ja siellä lehmä oli oikeassa muodossa pannulla sekä lautasella lisukkeineen. Suosittelemme.

Maanatai 10.5.2010

Palauttelevan päivän jälkeinen palautteleva. Tarkoitus oli tänään taas kiipeillä vähän mäkiä, mutta ilmassa oli iso mutta ja jos. Teron polvi ei tiukasta ibuprofeina-kuurista huolimatta oikein ollut pyöräilymyönteinen. Tänään optimoimme jopa satulan asentoa 14mm eteenpäin, pyörittämisen säätämiseksi. Lähdimme ajelemaan Formentorin suuntaan tarkoituksena käydä niin pitkällä, kun hyvältä tuntuu. Enintään kuitenkin tien päässä. Sinne asti emme ajaneet. Ensimmäisellä näköalapaikalla polvi-indeksi ohjasi päätöstämme niin, että Tero ei arvannut lähteä laskemaan Formentorille päin, koska sieltä olisi ollut pakko kiivetä sama mäki vielä kertaalleen ylös. Niinpä jakauduimme. Tero jatkoi vielä pikkutietä ylös näköalapaikalta. Logiikkana oli, että jos polvi irtisanoutuu, niin koko matka takaisnpäin aina Port Pollensaan asti on alamäkeä. Itse jatkoin kohti Formentoria, sillä halusin fiilistellä (ja kuvata) tuon maanmainion laskun serpentiineineen ja shikaaneineen.

Lasku oli taas aivan mielettömän hieno. Vapaalaskua parhaimmillaan. Kunnes eteen ilmestyi ajoneuvoja, jotka hidastivat menoa ja sekoittivat ajorytmiä. Onneksi ketterä pyöräilijä kääntyy sekä kiihtyy ajoneuvoja nopeammin, joten ohitukset onnistuivat yllättävän helposti ja nopeasti ja taas oli tie auki. Tähän voi jäädä koukkuun. Tästäkin laskusta on viideomateriaalia Juutuubissa. Laskun jälkeen oli Hotelli Formentorin risteys edessä ja joka suuntaan ylämäkeä. Pieni ajatus oli, että josko ajaisi ihan perille asti, mutta kääntöpaikaksi tuli Hotel Formentor ja lähdin siitä kiipeämään takaisin äsken laskemaani pätkää kohti vistapointia. Ylämäki meni yllättävän hyvin, johtui ehkä äskeisen laskun hyvistä viboista.

Tero oli ajanut ylös-ylös asti ja löytänyt vuoristosta salaisen ufojen laskeutumispaikan, joka ei normaalisti näy näköalapaikalle. Polvikin oli kestänyt nousun. Jäätelötauko ja lasku kohti Port Pollensaa oli vielä edessä.

Tähänkin laskuun virittelimme kuvauskaluston iskuun. Lasku oli siisitiä. Ohittamamme autoilijat olivat myös aivan fiiliksissä ja saimme kannustusta sekä peukkuja pitkin matkaa. Täällä on hienoa olla pyöräilijä. Ikävää, että tällä kertaa tekniikka ei toiminut kuten kuvittelimme (käyttäjän moka), joten video jäi kuvaamatta. Saimmepahan syyn kiivetä tänne vielä kerran uudelleen ja ehkä ajaa koko pätkä niemen kärkeen asti.

Ajelimme yhtä kyytiä Alcudian vanhankaupungin linnoituksille, jossa nautimme erinomaiset tomaattikeitot ennen hotellille paluuta.

Ajoa tuli kaikkineen n. 55km ja nousua kuutisen sataa metriä. Ihan ok.

Tankkaus suoritettiin enimmäkseen juustopekoniburgerin voimalla lähibaarissaa. Toimivaa. Vähän sangriaa hotellilla ja sitten kylille (?). Joo, ajattelimme käydä baarissa yhdellä ja samalla katsoa josko Suomen lähkämatsi näkyisi jossain kuppilassa. Satunnaisen sisäänheittäjän käteenlykkäämän lapun, joka yleensä menee suoraan roskiin, ansiosta päädyimme Gota Canal nimiseen svedukuppilaan, jossa myös lätkä näkyi (huonosti). Jaksoimme kuitenkin lähes koko matsin kuunnella paikallista trubaduuria lätkän yhteydessä. Sommaren är kort.

Tiistai on lomapäivä 11.5.2010

Jo eilen tehty päätös pitää tänään ajamaton päivä piti koko päivän. Aamulla kävelimme rantaa pitkin Alcudian satamaan, jossa kuppilat aukesivat vasta 10:ltä, joten aamupalaa odotellessa tuli käveltyä sitten vähän pidempäänkin.

English breakfast toimii täällä (lue: maassa maan tavalla) ja sillä jaksaa jatkaa kävelyä. Jatkoimme sitä kohti Alcudian vanhaakaupunkian ja linnoitusta, jossa eilen kaikessa rauhassa saimme mainiota murkinaa. Tänään siellä oli toinen meininki. Koko kylä oli täynnä turismoja ja kaupustelijoita, niin ettei sekaan mahtunut, edes ilman fillareita.  Emme kauaa viihtyneet. Supermercadosta mansikoita ja kylän ulkopuolelle kevyelle tauolle. Joo. Matkalla takaisin kävimme rantakadun lähistöllä italialaisnimisessä ravindolassa, joka tarjouli italialaistyylistä ruokaa. Lasagne ja cannelonit täyttivät vatsan ja maistuivatkin ihan hyvältä. Rannallakin tuli hetken matkaa käveltyä. Vesi ei houkutellut uimaan, vaikka päivä olikin helteinen ja ehdottomasti reissun kuumin tähän mennessä. Siirryimme mieluummin baarin varjoon ihmettelemään, josta hotellille vähän siestää pitämään…

Huomenna taas ajetaan.