Viimeinen päivä Gironassa ja aamu valkeni lähes aurinkoisena ja eilisen sateet ja hyytyminen oli muisto vain. Reippaina kolmikkomme suuntasi jälleen kohti Hincapie-nousua ja tavoitteena oli vihdoinkin käydä ajamassa, hyvin lämmiteltyämme, takaisintulomatkalla (H)Els Angles nousu. Matka sujui mukavasti, eilisen pieni verryttely oli hyvä juttu ja jo lähes tutut maisemat saivat ajamisen tuntumaan nopealta. Hincapie-nousu meni lähes heittämällä eikä reidet vielä hapottanut lainkaan. Laskua tämänkin mäen päältä lähimpiin kyliin tuli useampia satoja metrejä jaettuna n. 10km matkalle. Eli palkinto noususta oli heti kuitattavissa.
Vaikka mieli jo teki heti lähteä kohti Els Anglesia, maltoimme kuitenkin ja suuntasimme kiertelemään lähiseudun pikkukyliä. Keskeltä peltoa ilmestyvät kylät olivat kaikki kivoja katsella ja ajella, mutta varsinkin Peratalladan kylä teki suuren vaikutuksen. Siellä pidimme kahvitauon ja tulipa kylää kuvattuakin runsaasti (kts. Galleria). Peratalladan jälkeen ei kyliin suunnistaminen ihan putkeen mennytkään. Pari seuraavaa kyllä löytyi ihan kivasti, mutta sitten onnistuimme suuntaamaan taas ihan väärään suuntaan, joka lopulta johti siihen että ajelimme kymmenisen kilometriä isoja teitä, kunnes olimme taas oikealla reitillä ja nyt oikeasti kohti Els Anglesia.
Els Anglesin nousu alkoi jyrkästi ja noin 80km lämmittely oli ehkä nykykunnolle vähän liikaa. Tiukasti nousu tuli kuitenkin väännettyä, vaikka puolimatkassa sitä jo koitti keksiä syitä jättää leikki sikseen ja jäädä hengähtämään ja venyttelemään. Ajoimme kuitenkin tiukasti ylösasti ja viimeinen kolmannes ylämäestä oli jo suorastaan mukavaa nousua, kun kaltevuus laski puoleen (alle 5%) ja pyörittäminen Orbean välityksiää alkoi taas sujua.
Huipulla odotti palkinto sekä maisemien, mutta ennenkaikkea luostarista saadun kylmän oluen muodossa. Reissun ehkä parhaalta maistunut olut ja varmaan ainakin ansaituin. Lisäpalkintoja oli luvassa matkalla alas kohti Gironaa. Alamäki oli paikoin mukavan jyrkkä ja mutkikas ja loivempiinkin kohtiin piti runtata vauhtia reilusti. Olihan kyseessä reissun viimeiset kilometrit ja enää ei tarvinnut säästellä. Jyrkillä pätkillä tiukat mutkat rajoitti ja suoremmilla runttaamisesta huolimatta vauhdit jäi 65km/h pintaan, mutta kyllä sekin ihan mukavalta tuntui. Ei näitä joka päivä pääse ajamaan.
Hotellille saavuttua vuorossa oli suihkukierros ja jääkaapissa odottavan Cavan tyhjennys (Vinkki reilu kolmen euron Cava ei välttämättä ole parasta A-ryhmää). Sitten fillareita palauttamaan sekä safkalle, jonka jälkeen hyytyneinä takaisin hotellille.
Hyvä päätöspäivä reissulle. Huomenna vuorossa onkin sitten Barcelona ja kotimatka.
Niin joo. Tänne voitas tulla uudelleenkin. Tullaanhan?
